Nyt menee kyllä valituksen puolelle, pahoitteluni siitä. Eilen päivällä alkoi pelkkä hengittäminenkin koskea ja iltalypsyllä tuntui jo siltä että tukehdun siihen paikkaan. Haukoin henkeäni kuin kala kuivalla maalla. Lääkäriin oli sitten lähdettävä ja keuhkoputken tulehduksenhan ne siellä diagnosoivat. Antibiootteja ja nenäsuihketta ja kotiin lepäämään. Kuopuksellekin määrättiin korvatulehdukseen ja yskään lääkkeet. Sikalentsusta eivät sanoneet halaistua sanaa, eli pitänee olettaa ettei tämä ole sitä....

Illalla kun tulin lääkäristä kotiin ja kävin nukkumaan niin nukuin sitten samantien 14 tuntia yhtä soittoa. Aamupäivällä otin lääkkeeni ja katselin hetken telkkaria ja nukahdin taas. Siitäpä se sitten alkoi olo kohentua. Rintaan ei ole enää koskenut ja hengittäminenkin sujuu ihan normaalisti. Hieman on hutera olotila, mutta huomenna on varmaan jo ihan normaali vire päällä. Pikkumiehenkin kuume laski ja olo piristyi kun sai antibiootit. Hän oli ollut hyvin sanavalmiina lääkärillä käydessään, niinkuin nyt 4-vuotias on. Lääkäri oli kysynyt isältä reseptiä kirjoittaessaan että onko allergioita ja tähän oli heti poika tuumannut että ei, mutta äitillä on... ;)

Huomenna on tavoitteena päästä kouluun, tulee muuten ongelmia talsun kanssa, sillä sen tekoa on huomisen lukujärjestyksessä monta tuntia ja kaverini tuskin ilahtuu jos teko jää yksin hänelle.

 

Kerrankin vähäpuheinen ja hiljaisella äänellä varustettu

Kati