Huomenna on juhannusaatto ja fiilikset ovat kyllä aika kaukana juhlatunnelmista. Tuntui lähes omituiselta käydä kaupassa ostamassa "juhlasapuskaa" muun lomakansan touhutessa innolla uusien perunoiden ja grilliherkkujen kimpussa. Toisaalta, turha kai tässä mitään hirmu fiiliksiä on nostatellakaan, juhannus kun taittuu allekirjoittaneella työn merkeissä. Siellä voidaan sitten yhdessä ammujen kanssa kuunnella radion välityksellä kuinka Suomi juhlii aattona, ja maanantaina sitten kuinka moni päätyi järven pohjaan tai kuoli liikenneruuhkissa mökkireissulla.... Eikä minulla ole oikeastaan mitään tällaista juhannusta vastaan. Meidän perheessä ollaan jo totuttu tähän, että useimmat juhlapyhät, oli sitten kysymys joulusta tai juhannuksesta, kuluvat työn merkeissä. Lapset ovat onneksi kasvaneet tähän elämään myös, joten heillekään ei tarvitse pahoitella näitä kuvioita. Joskus sitä tietenkin ajattelee  mielessään, että voisihan se olla mukavaa viettää pyhiä hieman rennomminkin. Ehkä seuraavassa elämässä...? Tämä on näitä alan ja uran-valintakysymyksiä, jotka jokainen on ihan itse tehnyt ja ainakin omalla kohdallani tunnen olevani juuri sillä alalla jolla haluankin :).

Sade on hakannut heinät maahan meidänkin pellolla ja se pistää tietenkin harmittamaan. Onneksi hevosia ja lampaita on vähän ja peltoa sen verran, ettei maailma nyrjähdä tähän. Toki poutakeli olisi jo tervetullutta. Lehmätkin saavat odotella navetassa parempia kelejä, eikä laitsalle päästä ennenkuin tulee kuivempi keli.

Ehkä huomenna aurinko taas kurkistaa pilven takaa...?

 

Kati