Harvemminpa iskee vatsatauti niin lujaa kuin tällä kertaa minuun. Torstai-iltana alkoi tuntua siltä, että nyt on minun vuoroni alkaa sairastaa. Lapset olivatkin jo siinä vaiheessa kaikki taudin käyneet läpi. Perjantain oli kurja olo ja lauantaina läksin töihinkin, koska oli vielä siedettävän tuntuista ja sain jotain juotuakin. Lauantain iltatöillä lehmärivi alkoi kuitenkin tuntua loputtomalta ja tuska hiki valui jo kävellessäkin... Sunnuntaina eivät voimat enää riittäneet mihinkään ja päivällä sitten laittoivat minut tiputukseen terveyskeskuksella, koska olin aikalailla kuivunut. Iltasella pääsin onneksi kotiin, heillä oli siellä kaamea ruuhka, koska helteinen keli kävi kovasti vanhusten kunnon päälle ja itsensä teloneita mökkiläisiäkin sinne riitti melko monta päivän aikaan...

Nyt voi taas juoda ja syödäkin joten eiköhän tämä tästä ala pikkuhiljaa voitoksi kääntymään. Ei sitä vain uskoisi miten helposti aikuinenkin ihminen uuvahtaa tuollaisesta taudista.

Keli on muuten todella vaihtelevaa tänään. Nyt sataa kaatamalla ja juuri hetki sitten aurinko paistoi kuumasti täydellä terällä. Tällaista se on ollut koko päivän. Kun vain ukkoset pysyisivät loitolla, niistä on saatu näytettä jo yllin kyllin viikonlopun aikaan.

 

Kati, -4 kg kevyempänä